Prosessin alussa Sipoon saariston ja rannikon alueella oli voimassa useita eri yleiskaavoja, joista osa oli vanhentuneita. Saariston ja rannikon kaavoituksen tavoitteena oli uudistaa vanhentuneet kaavat ja selkeyttää alueen kaavatilannetta. Alueelle laadittiin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa käsiteltiin saariston ja pääosin noin 200-300 metrin levyisen ranta-alueen maankäyttöä.

Osayleiskaavan tarkoituksena on määrittää kiinteistö- ja maanomistajakohtainen rakennusoikeus sisältäen pysyvän asumisen tarpeet, loma-asumisen sekä matkailun- ja elinkeinojen alueet.

Yleiskaavan laadinnassa noudatetaan emätilaperiaatetta, joka tarkoittaa, että 1.7.1959 jälkeen, jolloin rakennuslaki tuli voimaan, kantatilasta erotetut rantarakennuspaikat otetaan huomioon vähentävänä tekijänä rakennusoikeutta laskettaessa. Kaava laaditaan siten, että maan-omistajia kohdellaan tasapuolisesti.

Tavoitteena ranta-alueiden suunnittelussa on, että rakentamista ohjataan sille soveltuville alueille. Maisema- ja luonnonarvoiltaan merkittäville alueille ei toimintoja pyritä ohjaamaan, vaan luonnonarvoja vaalitaan. Myös suojelu- ja virkistysalueet, yleiset tarpeet esim. venerannat, kulkuyhteydet ja kalastukseen liittyvät tarpeet otetaan huomioon.

Prosessin alussa Sipoon saariston ja rannikon alueella oli voimassa useita eri yleiskaavoja, joista osa oli vanhentuneita. Saariston ja rannikon kaavoituksen tavoitteena oli uudistaa vanhentuneet kaavat ja selkeyttää alueen kaavatilannetta. Alueelle laadittiin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa käsiteltiin saariston ja pääosin noin 200-300 metrin levyisen ranta-alueen maankäyttöä.

Osayleiskaavan tarkoituksena on määrittää kiinteistö- ja maanomistajakohtainen rakennusoikeus sisältäen pysyvän asumisen tarpeet, loma-asumisen sekä matkailun- ja elinkeinojen alueet.

Yleiskaavan laadinnassa noudatetaan emätilaperiaatetta, joka tarkoittaa, että 1.7.1959 jälkeen, jolloin rakennuslaki tuli voimaan, kantatilasta erotetut rantarakennuspaikat otetaan huomioon vähentävänä tekijänä rakennusoikeutta laskettaessa. Kaava laaditaan siten, että maan-omistajia kohdellaan tasapuolisesti.

Tavoitteena ranta-alueiden suunnittelussa on, että rakentamista ohjataan sille soveltuville alueille. Maisema- ja luonnonarvoiltaan merkittäville alueille ei toimintoja pyritä ohjaamaan, vaan luonnonarvoja vaalitaan. Myös suojelu- ja virkistysalueet, yleiset tarpeet esim. venerannat, kulkuyhteydet ja kalastukseen liittyvät tarpeet otetaan huomioon.