Maaperän yleiskartta

Maaperä 1:200 000 (maalajit) aineisto soveltuu käytettäväksi yleismittakaavaisessa (keskimittakaavainen) maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen kartoituksessa ja inventoinnissa, ympäristönhoidossa, maa- ja metsätaloudessa sekä opetuksessa ja tieteellisessä ja soveltavassa tutkimuksessa. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:100 000-1:250 000.

The Superficial deposits of Finland 1:200 000 (sediment polygons) is suitable for use at a general scale (medium scale) in land-use planning, in the mapping and inventory of the natural resources of land areas, in environmental management, in agriculture and forestry and in education as well as in scientific and applied research. The scale of use of the map data set is 1:100 000-1:250 000.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Maanmittauslaitos

Maanmittauslaitos

Metsäntutkimuslaitos

Metsäntutkimuslaitos

Maaperän yleiskartta-aineisto on suunniteltu käytettäväksi mittakaavassa 1:200 000 ja sen käytössä on otettava huomioon, että maalajikuviotaso on yleistys tai tulkinta maastosta. Todellisuudessa yksittäiseen kuvioon voi maastossa sisältyä huomattavaakin maalajien vaihtelua.

Maaperän yleiskartta-aineistossa maaperän 1:20/50 000-aineiston liejuiset savikot, liejuisen hiesun alueet ja liejuisen hienon hiedan alueet (humusta 2-6 %) on yleistetty liejuiksi, eloperäisten maalajien pääluokkaan. Tämä poikkeama RT- ja GEO-luokituksista on huomioitava riippuen käyttötarkoituksesta.

Pääasiassa tulkinnalla tuotetussa aineistossa hienorakeisten lajittuneiden maalajien luokitus on epävarmaa. Aineiston mahdollisessa jatkokäsittelyssä voidaan hienorakeiset lajittuneet- (hiesu ja hieno hieta) ja saviluokka yhdistää hienorakeiseksi maalajiksi epävarmuuden vähentämiseksi.

The data set for the general superficial deposits is planned for use at a scale of 1:200 000 and, regarding this, it should be taken into account that the sediment polygon layer is a generalisation or interpretation of the terrain. In reality, the sediments in a single polygon may also vary significantly in the field. The data has mainly been produced by interpretation and therefore the classification of fine-grained sediments is uncertain. In the case of post-processing of the data, the sorted fine-grained materials (medium-fine silt and coarse silt) and the clay class will be combined as a fine-grained sediment to reduce uncertainty.

http://tupa.gtk.fi/paikkatieto/lisenssi/gtk_open_licence_2.pdf

http://tupa.gtk.fi/paikkatieto/lisenssi/gtk_avoin_lisenssi_2.pdf

Maaperän yleiskartoituksen uustuotannossa tausta-aineistona on käytetty pienimittakaavaisia 1:400 000 ja 1:1000 000 maaperäkarttoja, Maanmittauslaitoksen tuottamaa numeerista maastotietokantaa, 1:250 000 vesistöelementtiä, numeerista korkeusmallia, peltolohkojen maalajitietoa, VMI -pisteitä, GTK :n kalliopaljastumahavaintoja, Outokumpu Oy:n kalliopaljastumahavaintoja, geofysiikan matalalentoaineistoja, turvetutkimuspisteitä, maa-ainestietokantaa, erilaisia saatavilla olleita maaperäaineistoja ja geomorfologisia tulkintoja.

Maaperän yleiskartoitusprosessi koostuu pohjakartan yleistämisestä, referenssiaineistojen keruusta, ennakkotulkinnasta, maastokartoituksesta, kartta-aineiston viimeistelystä ja tarkastuksesta. Pohjakartan valmistuksessa yleistetyt 1:20 000/1:50000 ja 1:100 000 maaperäkartat, maastotietokannan kivikko-, avokallio-, soistuma ja luokitellut suokuviot liitettiin yhdeksi pohjakarttatasoksi. Uustuotannossa kartoitusalue tulkittiin ennen maastotiedonkeruuta. Maastotöissä maalajien määrittämiseen käytettiin apuna pistokairaa ja lapiota. Maastohavainnot tehtiin suurimmalta osaltaan tieverkoston läheisyydestä, Pohjois-Suomessa myös maastoliikennereittejä hyödyntäen. Maastohavainnot tallennettiin maastotietokoneelle. Toimistolla maalajikuviot viimeisteltiin ja tarkastettiin. Lopuksi maaperäaineiston maastohavainnot, maalajitunnukset, maalajikuviorajat ja maalajikuviot tallennettiin GTK:n tietokantaan, jossa maaperäaineistot yhdistettiin yhtenäiseksi saumattomaksi karttatasoksi 1:200 000 lehdittäin. Kartta-aineiston paloittelutasona käytetään ETRS89 -järjestelmän mukaista 1:200 000 karttalehtijakoa (JHS 154).

In producing the new general Superficial deposits of Finland 1:200 000 (sediment polygons), the following have been used as a background data: small scale 1:400 000 and 1:1 000 000 superficial deposits maps, the digital terrain database of the National Land Survey of Finland (NLS), 1:250 000 waterway elements, a digital elevation model, land parcel soil type data, VMI points (VMI = National Forest Inventory), the rock exposure observations of GTK, the rock exposure observations of Outokumpu Oy, low altitude aerogeophysical data sets, peat research points, a rock aggregate database and various available superficial deposits sets and geomorphological interpretations.

The general superficial deposits mapping process consists of generalisation of the base map, the gathering of reference material, preliminary interpretation, field mapping as well as data set completion and checking. In preparing the base map by generalising 1:20 000/1:50 000 and 1:100 000 superficial deposits maps, stone field polygons, open bedrock polygons, peat area polygons and classified mire polygons in the terrain database were joined to form one base map layer. In the new production process the mapping area was interpreted before field data were collected. In fieldwork, a probing rod and a spade were used for sediment identification. Most field observations were made close to a road network while in Northern Finland off-road routes were also used. The field observations were entered into a field computer. The sediment polygons were finalised and checked in the office. Finally, the field observations, sediment type labels, sediment polygon boundaries and sediment polygons were entered into the GTK database, in which sediment polygons were joined to form one seamless map layer. The clipping layer used for the map data set was a 1:200 000 map sheet division in accordance with the ETRS89 system (JHS 154).

Maaperän yleiskartoitusprosessi koostuu pohjakartan yleistämisestä, referenssiaineistojen keruusta, ennakkotulkinnasta, maastokartoituksesta, kartta-aineiston viimeistelystä ja tarkastuksesta. Pohjakartan valmistuksessa yleistetyt 1:20 000/1:50000 ja 1:100 000 maaperäkartat, maastotietokannan kivikko-, avokallio-, soistuma ja luokitellut suokuviot liitettiin yhdeksi pohjakarttatasoksi. Uustuotannossa kartoitusalue tulkittiin ennen maastotiedonkeruuta. Maastotöissä maalajien määrittämiseen käytettiin apuna pistokairaa ja lapiota. Maastohavainnot tehtiin suurimmalta osaltaan tieverkoston läheisyydestä, Pohjois-Suomessa myös maastoliikennereittejä hyödyntäen. Maastohavainnot tallennettiin maastotietokoneelle. Toimistolla maalajikuviot viimeisteltiin ja tarkastettiin. Lopuksi maaperäaineiston maastohavainnot, maalajitunnukset, maalajikuviorajat ja maalajikuviot tallennettiin GTK:n tietokantaan, jossa maaperäaineistot yhdistettiin yhtenäiseksi saumattomaksi karttatasoksi 1:200 000 lehdittäin. Kartta-aineiston paloittelutasona käytetään ETRS89 -järjestelmän mukaista 1:200 000 karttalehtijakoa (JHS 154).

Maaperän yleiskartoituksessa paikkatietoaineistojen käsittelyssä käytettiin aluksi ArcInfo ja ArcView -paikkatieto-ohjelmistoja ja myöhemmin lähes pelkästään ArcGIS 9.1-9.3 -paikkatieto-ohjelmistoa. Lisäksi geofysiikan aineistojen käsittelyssä käytettiin erillisiä ko. aineistoille räätälöityjä ohjelmistoja. Maastohavaintojen tallentamisessa käytettiin GPS-laitetta.

The general superficial deposits mapping process consists of generalisation of the base map, the gathering of reference material, preliminary interpretation, field mapping as well as data set completion and checking. In preparing the base map by generalising 1:20 000/1:50 000 and 1:100 000 superficial deposits maps, stone field polygons, open bedrock polygons, peat area polygons and classified mire polygons in the terrain database were joined to form one base map layer. In the new production process the mapping area was interpreted before field data were collected. In fieldwork, a probing rod and a spade were used for sediment identification. Most field observations were made close to a road network while in Northern Finland off-road routes were also used. The field observations were entered into a field computer. The sediment polygons were finalised and checked in the office. Finally, the field observations, sediment type labels, sediment polygon boundaries and sediment polygons were entered into the GTK database, in which sediment polygons were joined to form one seamless map layer. The clipping layer used for the map data set was a 1:200 000 map sheet division in accordance with the ETRS89 system (JHS 154).

In the general superficial deposits mapping, the geographical information systems (GIS) software packages ArcInfo and ArcView were used initially to process spatial data. Later ArcGIS 9.1-9.3 software was used almost exclusively. Additionally, the processing of the geophysical data sets used various programmes tailored to the material in question. GPS equipment was used in recording field observations.

Maaperän yleiskartoituksen uustuotannossa tausta-aineistona on käytetty pienimittakaavaisia 1:400 000 ja 1:1000 000 maaperäkarttoja, Maanmittauslaitoksen tuottamaa numeerista maastotietokantaa, 1:250 000 vesistöelementtiä, numeerista korkeusmallia, peltolohkojen maalajitietoa, VMI -pisteitä, GTK :n kalliopaljastumahavaintoja, Outokumpu Oy:n kalliopaljastumahavaintoja, geofysiikan matalalentoaineistoja, turvetutkimuspisteitä, maa-ainestietokantaa, erilaisia saatavilla olleita maaperäaineistoja ja geomorfologisia tulkintoja.

In producing the new general Superficial deposits of Finland 1:200 000 (sediment polygons), the following have been used as a background data: small scale 1:400 000 and 1:1 000 000 superficial deposits maps, the digital terrain database of the National Land Survey of Finland (NLS), 1:250 000 waterway elements, a digital elevation model, land parcel soil type data, VMI points (VMI = National Forest Inventory), the rock exposure observations of GTK, the rock exposure observations of Outokumpu Oy, low altitude aerogeophysical data sets, peat research points, a rock aggregate database and various available superficial deposits sets and geomorphological interpretations.