Vanhimmat turvetutkimukset liittyvät soiden luonnonhistoriallisiin selvityksiin ja maaperän geologiseen kartoitukseen. Nykyisin valtakunnan turvevarojen kartoitusta tehdään energiaturvevarojen kartoittamiseksi, sekä muuhun turpeen käyttöön liittyvien raaka-aineiden paikantamiseksi. Kartoituksessa tulevat ilmi myös soiden luontoarvot. Turpeen käyttömuotoja ovat mm. kasvu-, ympäristö-, viherrakentamis-, öljynpoisto-, kuivike-, eriste-, suodatin-, tekstiili- ja hoitoturve.

Kartoitusten tärkeäksi tehtäväksi on tullut tiedon tuottaminen soista maankäytön suunnittelun pohjaksi kaavoituksiin, suojeluohjelmiin ja rakentamiseen.

Vanhimmat turvetutkimukset liittyvät soiden luonnonhistoriallisiin selvityksiin ja maaperän geologiseen kartoitukseen. Nykyisin valtakunnan turvevarojen kartoitusta tehdään energiaturvevarojen kartoittamiseksi, sekä muuhun turpeen käyttöön liittyvien raaka-aineiden paikantamiseksi. Kartoituksessa tulevat ilmi myös soiden luontoarvot. Turpeen käyttömuotoja ovat mm. kasvu-, ympäristö-, viherrakentamis-, öljynpoisto-, kuivike-, eriste-, suodatin-, tekstiili- ja hoitoturve.

Kartoitusten tärkeäksi tehtäväksi on tullut tiedon tuottaminen soista maankäytön suunnittelun pohjaksi kaavoituksiin, suojeluohjelmiin ja rakentamiseen.

The oldest peat studies are related to investigations into the natural history of mires and to the geological mapping of superficial (Quaternary) deposits. At present, national mapping of peat reserves is done with the purpose of mapping energy peat reserves as well as locating and positioning other raw materials associated with peat use. Mapping also reveals the natural value of the mires. Peat applications include horticultural peat and environmental peat as well as use in green construction, as an oil remover, as a drying medium in animal husbandry (peat moss), as an insulator, as a filter, in textiles and as therapeutic peat (peloid).

An important task of mapping has become the production of information about mires to be used in land use planning forming a basis for town and country planning, protection programmes and construction.

Tutkimuskairana 1975-1983 on käytetty Hiller-kairaa ja vuoden 1983 jälkeen on käytetty laippakairaa. Korkeuden määritykseen käytetään optista vaaituslaitetta. Vuodesta 2001 on käytetty korkeuden määritykseen myös tarkkuus-GPS-laitetta. Laboratorionäytteiden otossa on käytetty pääosin tilavuustarkkaa mäntäkairaa ja 2000-luvulla on käytetty myös isoa laippakairaa. Havaintopisteet paikannettiin käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa vuoteen 2001 saakka. Havaintopisteiden paikkatietotarkkuus on 20 metriä. Sen jälkeen havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli <10 metriä.

Tutkimuskairana 1975-1983 on käytetty Hiller-kairaa ja vuoden 1983 jälkeen on käytetty laippakairaa. Korkeuden määritykseen käytetään optista vaaituslaitetta. Vuodesta 2001 on käytetty korkeuden määritykseen myös tarkkuus-GPS-laitetta. Laboratorionäytteiden otossa on käytetty pääosin tilavuustarkkaa mäntäkairaa ja 2000-luvulla on käytetty myös isoa laippakairaa. Havaintopisteet paikannettiin käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa vuoteen 2001 saakka. Havaintopisteiden paikkatietotarkkuus on 20 metriä. Sen jälkeen havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli <10 metriä.

In investigative coring, a Hiller borer was used from 1975 until 1983 and thereafter a Russian-type peat corer. An optical levelling instrument is used in determining height. and since 2001 this has also been done with high precision GPS equipment. A piston sampler, which measures volume precisely, has been mainly used in taking laboratory samples, and since 2000, also a large Russian-type peat corer. Observation points were positioned using a precision compass, a measuring tape and a zenith prism until 2001. The spatial data accuracy of the observation points is 20 m. Thereafter observation points have also been positioned using GPS equipment with an accuracy of <10 m.

Turvetutkimuspisteiden paikantamisessa on käytetty 1:10 000 ja 1:20 000-mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja. Tutkimuspisteiden linjastoverkosto on paikannettu maastossa perus- tai topografikarttojen avulla sekä käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2001.

Tutkimuspisteiden korkeus meren pinnasta on pääsääntöisesti määritetty vaaitsemalla. Vaaituspisteet on kiinnitetty mahdollisuuksien mukaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä ei välttämättä ole korkeustietoa. Vuosien 1975-2004 välillä tutkimustiedot on kirjattu havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin. Vuodesta 2005 havainnot on tallennettu maastotallentimilla ja siirretty tietokantoihin.

Tutkimusten apuna on käytetty myös Geologian tutkimuskeskuksen digitoimattomia, ennen vuotta 1975 kerättyjä turvetutkimusaineistoja.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tutkitusta suosta on tehty A-lomake, joka sisältää suon atk-numeron, nimen, karttalehden, painopisteen, pinta-alat ja yleisen sanallisen kuvauksen suosta ja turvekerrostumista.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tehdystä tutkimuspisteestä on tehty B-lomake, joka sisältää tutkimuspisteen suotyyppi-, turvekerrostuma- ja pohjamaalajitiedot. Lomake sisältää atk-numeron, koordinaatti- ja korkeustiedot.

Jokaisesta vuodesta 1982 lähtien tehdystä syvyyshavaintopisteestä on tehty C-lomake, joka sisältää koordinaattitiedot, atk-numeron ja turvekerrostuman paksuustiedon. Lisäksi lomakkeella voi olla korkeus-, suotyyppi- ja pohjamaalajitieto.

Jokaisesta vuosien 1975 ja 2004 välillä otetuista näytteenottopisteistä on tehty L-lomake, joka sisältää atk-numeron, tutkimuspisteen numeron, kairan tilavuustiedot sekä syvyyksittäin turpeen fysikaaliset ominaisuudet ja rikki. Lisäksi lomakkeella on turvelaji- ja turpeen maatuneisuustiedot syvyyksittäin.

Vuodesta 2001 lähtien havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli < 10 metriä. Vuodesta 2005 lähtien havainnot on tallennettu maastotallentimilla.

Syvyyskäyrät on tulkittu B- ja C-lomaketietojen ja geologisen pohjatiedon perusteella 1:10 000 peruskartoille, josta ne digitoitiin vektorimuotoon.

Turvetutkimuspisteiden paikantamisessa on käytetty 1:10 000 ja 1:20 000-mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja. Tutkimuspisteiden linjastoverkosto on paikannettu maastossa perus- tai topografikarttojen avulla sekä käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2001.

Tutkimuspisteiden korkeus meren pinnasta on pääsääntöisesti määritetty vaaitsemalla. Vaaituspisteet on kiinnitetty mahdollisuuksien mukaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä ei välttämättä ole korkeustietoa. Vuosien 1975-2004 välillä tutkimustiedot on kirjattu havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin. Vuodesta 2005 havainnot on tallennettu maastotallentimilla ja siirretty tietokantoihin.

Tutkimusten apuna on käytetty myös Geologian tutkimuskeskuksen digitoimattomia, ennen vuotta 1975 kerättyjä turvetutkimusaineistoja.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tutkitusta suosta on tehty A-lomake, joka sisältää suon atk-numeron, nimen, karttalehden, painopisteen, pinta-alat ja yleisen sanallisen kuvauksen suosta ja turvekerrostumista.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tehdystä tutkimuspisteestä on tehty B-lomake, joka sisältää tutkimuspisteen suotyyppi-, turvekerrostuma- ja pohjamaalajitiedot. Lomake sisältää atk-numeron, koordinaatti- ja korkeustiedot.

Jokaisesta vuodesta 1982 lähtien tehdystä syvyyshavaintopisteestä on tehty C-lomake, joka sisältää koordinaattitiedot, atk-numeron ja turvekerrostuman paksuustiedon. Lisäksi lomakkeella voi olla korkeus-, suotyyppi- ja pohjamaalajitieto.

Jokaisesta vuosien 1975 ja 2004 välillä otetuista näytteenottopisteistä on tehty L-lomake, joka sisältää atk-numeron, tutkimuspisteen numeron, kairan tilavuustiedot sekä syvyyksittäin turpeen fysikaaliset ominaisuudet ja rikki. Lisäksi lomakkeella on turvelaji- ja turpeen maatuneisuustiedot syvyyksittäin.

Vuodesta 2001 lähtien havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli < 10 metriä. Vuodesta 2005 lähtien havainnot on tallennettu maastotallentimilla.

Syvyyskäyrät on tulkittu B- ja C-lomaketietojen ja geologisen pohjatiedon perusteella 1:10 000 peruskartoille, josta ne digitoitiin vektorimuotoon.

Base and topographic maps at a scale of 1:10 000 and a scale of 1:20 000 have been used in locating and positioning peat investigation sites. A grid of study points has been positioned in the field with the help of base or topographic maps and by using a precision compass, measuring tape and zenith prism. Since 1998 GPS equipment has also been used to position observation points, a practice which became standard in 2001.

The height of the research points above sea level had been mainly determined by levelling. Where possible the levelling points have been fixed to the national triangulation network. There is not necessarily height data for each study point. Between 1975 and 2004, the research data have been recorded on observation forms and have been entered in the databases of the Geological Survey of Finland (GTK). Since 2005 observations have been entered into a field data storage device and have been transferred to the databases of the Geological Survey of Finland (GTK).

Undigitised peat data gathered by the Geological Survey of Finland (GTK) before 1975 have also been used as to assist in the research.

An 'A form' has been made for each mire studied in 1975 and thereafter. This contains the data processing number of the mire, its name, the map sheet, the centroid, surface areas and a general verbal description of the mire and peat deposits.

A 'B form' has been made for each study point made in 1975 and thereafter. This contains the mire type, peat deposit and basal deposit data for the study point as well as the data processing number, and coordinate and height information.

From 1982 onwards, a 'C form' has been made for each depth observation point. This contains coordinate information, the data processing number and thickness data for the peat deposit. Additionally the form may include data on mire type, height and basal deposit type.

A 'L form' has been made for each sample taken from a sampling point between 1975 and 2004. This contains the data processing number, the study point number and volume data for the drill core, and the physical properties of the peat with depth as well as sulfur. Further, the form includes data on peat type and peat decomposition degree with depth.

From 2001, observation points were also positioned using GPS equipment with an accuracy of <10 m. Since 2005 observations have been entered into a field data storage device.

Based on the data in the B and C forms and primary geological data, depth contours have been interpreted and further plotted on to 1:10 000 base maps, from which they have been digitised into a vector format.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tutkitusta suosta on tehty A-lomake, joka sisältää suon atk-numeron, nimen, karttalehden, painopisteen, pinta-alat ja yleisen sanallisen kuvauksen suosta ja turvekerrostumista.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tehdystä tutkimuspisteestä on tehty B-lomake, joka sisältää tutkimuspisteen suotyyppi-, turvekerrostuma- ja pohjamaalajitiedot. Lomake sisältää atk-numeron, koordinaatti- ja korkeustiedot.

Jokaisesta vuodesta 1982 lähtien tehdystä syvyyshavaintopisteestä on tehty C-lomake, joka sisältää koordinaattitiedot, atk-numeron ja turvekerrostuman paksuustiedon. Lisäksi lomakkeella voi olla korkeus-, suotyyppi- ja pohjamaalajitieto.

Jokaisesta vuosien 1975 ja 2004 välillä otetuista näytteenottopisteistä on tehty L-lomake, joka sisältää atk-numeron, tutkimuspisteen numeron, kairan tilavuustiedot sekä syvyyksittäin turpeen fysikaaliset ominaisuudet ja rikki. Lisäksi lomakkeella on turvelaji- ja turpeen maatuneisuustiedot syvyyksittäin.

Vuodesta 2001 lähtien havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli < 10 metriä. Vuodesta 2005 lähtien havainnot on tallennettu maastotallentimilla.

Syvyyskäyrät on tulkittu B- ja C-lomaketietojen ja geologisen pohjatiedon perusteella 1:10 000 peruskartoille, josta ne digitoitiin vektorimuotoon.

Tutkimuskairana 1975-1983 on käytetty Hiller-kairaa ja vuoden 1983 jälkeen on käytetty laippakairaa. Korkeuden määritykseen käytetään optista vaaituslaitetta. Vuodesta 2001 on käytetty korkeuden määritykseen myös tarkkuus-GPS-laitetta. Laboratorionäytteiden otossa on käytetty pääosin tilavuustarkkaa mäntäkairaa ja 2000-luvulla on käytetty myös isoa laippakairaa.

Havaintopisteet paikannettiin käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa vuoteen 2001 saakka. Havaintopisteiden paikkatietotarkkuus on 20 metriä. Sen jälkeen havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli <10 metriä.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tutkitusta suosta on tehty A-lomake, joka sisältää suon atk-numeron, nimen, karttalehden, painopisteen, pinta-alat ja yleisen sanallisen kuvauksen suosta ja turvekerrostumista.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tehdystä tutkimuspisteestä on tehty B-lomake, joka sisältää tutkimuspisteen suotyyppi-, turvekerrostuma- ja pohjamaalajitiedot. Lomake sisältää atk-numeron, koordinaatti- ja korkeustiedot.

Jokaisesta vuodesta 1982 lähtien tehdystä syvyyshavaintopisteestä on tehty C-lomake, joka sisältää koordinaattitiedot, atk-numeron ja turvekerrostuman paksuustiedon. Lisäksi lomakkeella voi olla korkeus-, suotyyppi- ja pohjamaalajitieto.

Jokaisesta vuosien 1975 ja 2004 välillä otetuista näytteenottopisteistä on tehty L-lomake, joka sisältää atk-numeron, tutkimuspisteen numeron, kairan tilavuustiedot sekä syvyyksittäin turpeen fysikaaliset ominaisuudet ja rikki. Lisäksi lomakkeella on turvelaji- ja turpeen maatuneisuustiedot syvyyksittäin.

Vuodesta 2001 lähtien havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli < 10 metriä. Vuodesta 2005 lähtien havainnot on tallennettu maastotallentimilla.

Syvyyskäyrät on tulkittu B- ja C-lomaketietojen ja geologisen pohjatiedon perusteella 1:10 000 peruskartoille, josta ne digitoitiin vektorimuotoon.

Tutkimuskairana 1975-1983 on käytetty Hiller-kairaa ja vuoden 1983 jälkeen on käytetty laippakairaa. Korkeuden määritykseen käytetään optista vaaituslaitetta. Vuodesta 2001 on käytetty korkeuden määritykseen myös tarkkuus-GPS-laitetta. Laboratorionäytteiden otossa on käytetty pääosin tilavuustarkkaa mäntäkairaa ja 2000-luvulla on käytetty myös isoa laippakairaa.

Havaintopisteet paikannettiin käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa vuoteen 2001 saakka. Havaintopisteiden paikkatietotarkkuus on 20 metriä. Sen jälkeen havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli <10 metriä.

An 'A form' has been made for each mire studied in 1975 and thereafter. This contains the data processing number of the mire, its name, the map sheet, the centroid, surface areas and a general verbal description of the mire and peat deposits.

A 'B form' has been made for each study point made in 1975 and thereafter. This contains the mire type, peat deposit and basal deposit data for the study point as well as the data processing number, and coordinate and height information.

From 1982 onwards, a 'C form' has been made for each depth observation point. This contains coordinate information, the data processing number and thickness data for the peat deposit. Additionally the form may include data on mire type, height and basal deposit type.

A 'L form' has been made for each sample taken from a sampling point between 1975 and 2004. This contains the data processing number, the study point number and volume data for the drill core, and the physical properties of the peat with depth as well as sulfur. Further, the form includes data on peat type and peat decomposition degree with depth.

From 2001, observation points were also positioned using GPS equipment with an accuracy of <10 m. Since 2005 observations have been entered into a field data storage device.

Based on the data in the B and C forms and primary geological data, depth contours have been interpreted and further plotted on to 1:10 000 base maps, from which they have been digitised into a vector format.

In investigative coring, a Hiller borer was used from 1975 until 1983 and thereafter a Russian-type peat corer. An optical levelling instrument is used in determining height. and since 2001 this has also been done with high precision GPS equipment. A piston sampler, which measures volume precisely, has been mainly used in taking laboratory samples, and since 2000, also a large Russian-type peat corer.

Observation points were positioned using a precision compass, a measuring tape and a zenith prism until 2001. The spatial data accuracy of the observation points is 20 m. Thereafter observation points have also been positioned using GPS equipment with an accuracy of <10 m.

Turvekartoitus