Suuralueellisen purovesigeokemiallisen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja ympäristön tilan perusarviointi. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi ympäristön tilan muutosten arviointi ja pintaveden taustapitoisuuksien määrittäminen vesipuitedirektiivin mukaisessa valuma-alueiden kemiallisen tilan arvioinnissa.

Suuralueellisen purovesigeokemiallisen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja ympäristön tilan perusarviointi. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi ympäristön tilan muutosten arviointi ja pintaveden taustapitoisuuksien määrittäminen vesipuitedirektiivin mukaisessa valuma-alueiden kemiallisen tilan arvioinnissa.

The original purpose of the Regional Stream Water Geochemical Mapping data set was national general geochemical mapping and the basic assessment of environmental state. Other uses are, for example, the assessment of changes in environmental state and determination of the baseline concentrations of surface water as part of the evaluation of the chemical state of catchment areas in accordance with the Water Framework Directive of the EU.

Geological Survey of Norway, NGU

Geological Survey of Norway, NGU

Geological Survey of Norway, NGU

Aineisto on alun perin koottu suuralueellisiin käyttötarkoituksiin, joten se ei ole käyttökelpoinen paikallisiin tutkimuksiin.

Aineisto on alun perin koottu suuralueellisiin käyttötarkoituksiin, joten se ei ole käyttökelpoinen paikallisiin tutkimuksiin.

The data set has originally been assembled for regional applications and, therefore, it is not useful for investigations at a local scale.

http://tupa.gtk.fi/paikkatieto/lisenssi/gtk_peruslisenssi_1.pdf

http://tupa.gtk.fi/paikkatieto/lisenssi/gtk_peruslisenssi_1.pdf

http://tupa.gtk.fi/paikkatieto/lisenssi/gtk_basic_licence_1.pdf

fin

Näytteen koordinaatit on määritetty 1:20 000 -peruskarttalehdiltä tai pienempimittakaavaisilta kartoilta. Kentällä on havainnoitu puron leveys, veden virtausnopeus, ympäristön maankäyttö ja maalaji näytteenottopisteessä. Muut tiedot perustuvat kentällä tai laboratoriossa tehtyihin veden fysikaalisten ominaisuuksien (esimerkiksi pH, sähkönjohtavuus) mittauksiin ja vesinäytteistä tehtyihin kemiallisiin analyyseihin.

Kenttähavainnot on koodattu seuraavasti:

Virran (puron) leveys ilmoitetaan metreinä.

Virtausnopeus on arvioitu neliluokkaisella asteikolla:

1 seisova vesi

2 selvä virtaus

3 nopea virtaus

4 uoma kuivillaan

Ympäristön maankäyttö on koodattu seuraavasti:

H hakkuuaukea

M metsä, pensaikko

N niitty, viljelemätön pelto

P viljelty pelto

S suo

T taaja asutus

X tuntematon

Maaperä

HK hiekka

KA kallio, louhikko, kivikko

MR moreeni

SA savi, siltti

TU turve

XX tuntematon

Suuralueellisessa purovesigeokemiallisessa kartoituksessa vesinäytteet kerättiin fysikaalis-kemiallisia määrityksiä ja anionianalyysejä varten 500 ml:n muovipulloon. Raskasmetallianalyysejä varten suodatettiin (0,45 µm) 100 ml vettä, joka kestävöitiin suprapur-typpihapolla (1 ml). Suodattaminen ja näytteiden hapotus tehtiin kentällä. Joka 20. näyte oli ns. blank-näyte (ionivaihdettua vettä), joka käsiteltiin kentällä samaan tapaan kuin varsinainen näyte. Yksityiskohtaiset näytteenottokuvaukset on esitetty julkaisussa Lahermo ym. (1996) ja vuoden 2000 osalta Gregorauskiene ym. (2000). Vesinäytteet kuljetettiin laboratorioon kylmäpulloilla jäähdytetyissä styrox-laatikoissa valolta suojattuina. Laboratoriossa näytelaatikot säilytettiin mittaukseen asti pimeässä kylmiössä noin 4 oC:n lämpötilassa. Näytteiden varastointiaika vaihteli eri vuosina.

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Näytteen koordinaatit on määritetty 1:20 000 -peruskarttalehdiltä tai pienempimittakaavaisilta kartoilta. Kentällä on havainnoitu puron leveys, veden virtausnopeus, ympäristön maankäyttö ja maalaji näytteenottopisteessä. Muut tiedot perustuvat kentällä tai laboratoriossa tehtyihin veden fysikaalisten ominaisuuksien (esimerkiksi pH, sähkönjohtavuus) mittauksiin ja vesinäytteistä tehtyihin kemiallisiin analyyseihin.

Kenttähavainnot on koodattu seuraavasti:

Virran (puron) leveys ilmoitetaan metreinä.

Virtausnopeus on arvioitu neliluokkaisella asteikolla:

1 seisova vesi

2 selvä virtaus

3 nopea virtaus

4 uoma kuivillaan

Ympäristön maankäyttö on koodattu seuraavasti:

H hakkuuaukea

M metsä, pensaikko

N niitty, viljelemätön pelto

P viljelty pelto

S suo

T taaja asutus

X tuntematon

Maaperä

HK hiekka

KA kallio, louhikko, kivikko

MR moreeni

SA savi, siltti

TU turve

XX tuntematon

Suuralueellisessa purovesigeokemiallisessa kartoituksessa vesinäytteet kerättiin fysikaalis-kemiallisia määrityksiä ja anionianalyysejä varten 500 ml:n muovipulloon. Raskasmetallianalyysejä varten suodatettiin (0,45 µm) 100 ml vettä, joka kestävöitiin suprapur-typpihapolla (1 ml). Suodattaminen ja näytteiden hapotus tehtiin kentällä. Joka 20. näyte oli ns. blank-näyte (ionivaihdettua vettä), joka käsiteltiin kentällä samaan tapaan kuin varsinainen näyte. Yksityiskohtaiset näytteenottokuvaukset on esitetty julkaisussa Lahermo ym. (1996) ja vuoden 2000 osalta Gregorauskiene ym. (2000). Vesinäytteet kuljetettiin laboratorioon kylmäpulloilla jäähdytetyissä styrox-laatikoissa valolta suojattuina. Laboratoriossa näytelaatikot säilytettiin mittaukseen asti pimeässä kylmiössä noin 4 oC:n lämpötilassa. Näytteiden varastointiaika vaihteli eri vuosina.

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

The coordinates of the samples have been determined from 1:20 000 base maps or from smaller scale maps. Stream width, the flow rate, surrounding land-use and the sediment type at the sample site have been observed in the field. Other data are based on chemical analyses done in the laboratory.

Field observations are coded as follows:

Width of flow (stream) is given in metres.

The flow rate is estimated using a four degree scale:

1 standing water

2 clear flow

3 rapid flow

4 dry river bed

Surrounding land-use is coded as follows:

H clear cut area

M forest, bush

N meadow, uncultivated field

P cultivated field

S mire

T dense habitation

X unknown

Sediment / terrain type

HK sand

KA rock, boulder field, rock field

MR till

SA clay, silt

TU peat

XX unknown

In Regional Stream Water Geochemical Mapping water samples were collected for physiochemical determinations and anion analyses in a 500 ml plastic bottle. For heavy metal analyses, 100 ml of water was filtered (0.45 µm) and preserved with suprapur nitric acid (1 ml). Filtering and acidification of the samples was done in the field. Every twentieth sample was a so-called blank sample (deionised water) which underwent the same processing as other samples in the field. Detailed sampling descriptions are given in Lahermo et al. (1996) and, for 2000, by Gregorauskiene et al. (2000). Water samples were transported to the laboratory in cold flasks that were kept refrigerated in Styrofoam boxes protected from light. In the laboratory, the sample boxes were kept until measurement in a dark coldroom at a temperature of about 4 °C. The storage time of the samples varied in different years.

In 1990, 1995 and 2006, water samples were analysed in the laboratory of the Geological Survey of Finland (GTK) in Otaniemi and in 2000 at the Geological Survey of Norway (NGU). The laboratories are accredited in accordance with TO25 (EN ISO/IEC 17025).

The water samples were analysed with an inductively coupled plasma mass spectrometer (ICP-MS) and an inductively coupled plasma atomic emission spectrometer (ICP-AES). The ICP equipment in use at the GTK were ICP-AES model Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 and ICP-MS model ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. The mass spectrometer used at the NGU was a High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) and the ICP-AES device was a Thermo Jarrel Ash ICP 61. Anions (F-, SO42-, Cl- and NO3-) were determined using the ion chromatography method (IC).

In 1990 and 1995, water pH was measured in the laboratory potentiometrically with a WTW pH-90 device and electrical conductivity (EC) Radiometer CDM 83 conductivity meter. The 2000 and 2006 samples for pH and electrical conductivity were measured in the field with a WTW Multiline P3 pH/LF-SET device. A separate conductivity meter (WTW LF92).was also used to measure electrical conductivity.

In 1990, 1995 and 2006, bicarbonate (HCO3-) was determined titrimetrically in the laboratory. In 2000, alkalinity was measured in the field with a Hach digital titrator (Hach Model 16900-01). The solution was titrated to a pH value of 4.5 (measured with a pH meter). In 2006, 21 samples were measured in the field and in the laboratory (Tenhola and Tarvainen 2008).

Suuralueellisessa purovesigeokemiallisessa kartoituksessa vesinäytteet kerättiin fysikaalis-kemiallisia määrityksiä ja anionianalyysejä varten 500 ml:n muovipulloon. Raskasmetallianalyysejä varten suodatettiin (0,45 µm) 100 ml vettä, joka kestävöitiin suprapur-typpihapolla (1 ml). Suodattaminen ja näytteiden hapotus tehtiin kentällä. Joka 20. näyte oli ns. blank-näyte (ionivaihdettua vettä), joka käsiteltiin kentällä samaan tapaan kuin varsinainen näyte. Yksityiskohtaiset näytteenottokuvaukset on esitetty julkaisussa Lahermo ym. (1996) ja vuoden 2000 osalta Gregorauskiene ym. (2000). Vesinäytteet kuljetettiin laboratorioon kylmäpulloilla jäähdytetyissä styrox-laatikoissa valolta suojattuina. Laboratoriossa näytelaatikot säilytettiin mittaukseen asti pimeässä kylmiössä noin 4 oC:n lämpötilassa. Näytteiden varastointiaika vaihteli eri vuosina.

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Kenttätiedot on yhdistetty analyysituloksiin SPSS-ohjelmalla kenttätunnuksen perusteella.

In Regional Stream Water Geochemical Mapping water samples were collected for physiochemical determinations and anion analyses in a 500 ml plastic bottle. For heavy metal analyses, 100 ml of water was filtered (0.45 µm) and preserved with suprapur nitric acid (1 ml). Filtering and acidification of the samples was done in the field. Every twentieth sample was a so-called blank sample (deionised water) which underwent the same processing as other samples in the field. Detailed sampling descriptions are given in Lahermo et al. (1996) and, for 2000, by Gregorauskiene et al. (2000). Water samples were transported to the laboratory in cold flasks that were kept refrigerated in Styrofoam boxes protected from light. In the laboratory, the sample boxes were kept until measurement in a dark coldroom at a temperature of about 4 °C. The storage time of the samples varied in different years.

In 1990, 1995 and 2006, water samples were analysed in the laboratory of the Geological Survey of Finland (GTK) in Otaniemi and in 2000 at the Geological Survey of Norway (NGU). The laboratories are accredited in accordance with TO25 (EN ISO/IEC 17025).

The water samples were analysed with an inductively coupled plasma mass spectrometer (ICP-MS) and an inductively coupled plasma atomic emission spectrometer (ICP-AES). The ICP equipment in use at the GTK were ICP-AES model Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 and ICP-MS model ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. The mass spectrometer used at the NGU was a High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) and the ICP-AES device was a Thermo Jarrel Ash ICP 61. Anions (F-, SO42-, Cl- and NO3-) were determined using the ion chromatography method (IC).

In 1990 and 1995, water pH was measured in the laboratory potentiometrically with a WTW pH-90 device and electrical conductivity (EC) Radiometer CDM 83 conductivity meter. The 2000 and 2006 samples for pH and electrical conductivity were measured in the field with a WTW Multiline P3 pH/LF-SET device. A separate conductivity meter (WTW LF92).was also used to measure electrical conductivity.

In 1990, 1995 and 2006, bicarbonate (HCO3-) was determined titrimetrically in the laboratory. In 2000, alkalinity was measured in the field with a Hach digital titrator (Hach Model 16900-01). The solution was titrated to a pH value of 4.5 (measured with a pH meter). In 2006, 21 samples were measured in the field and in the laboratory (Tenhola and Tarvainen 2008).

In 1990, 1995 and 2006, water samples were analysed in the laboratory of the Geological Survey of Finland (GTK) in Otaniemi and in 2000 at the Geological Survey of Norway (NGU). The laboratories are accredited in accordance with TO25 (EN ISO/IEC 17025).

The water samples were analysed with an inductively coupled plasma mass spectrometer (ICP-MS) and an inductively coupled plasma atomic emission spectrometer (ICP-AES). The ICP equipment in use at the GTK were ICP-AES model Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 and ICP-MS model ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. The mass spectrometer used at the NGU was a high resolution ICP-MS (Finnigan MAT Element) and the ICP-AES device was a Thermo Jarrel Ash ICP 61. Anions (F-, SO42-, Cl- and NO3-) were determined using the ion chromatography method (IC).

In 1990 and 1995, water pH was measured potentiometrically in the laboratory with a WTW pH-90 device and electrical conductivity (EC) was measured using a Radiometer CDM 83 conductivity meter. The 2000 and 2006 samples for pH and electrical conductivity were measured in the field with a WTW Multiline P3 pH/LF-SET device. A separate conductivity meter (WTW LF92) was also used to measure electrical conductivity.

In 1990, 1995 and 2006, bicarbonate (HCO3-) was determined titrimetrically in the laboratory. In 2000, alkalinity was measured in the field with a Hach digital titrator (Hach Model 16900-01). The solution was titrated to a pH value of 4.5 (measured with a pH meter). In 2006, 21 samples were measured in the field and in the laboratory (Tenhola and Tarvainen 2008).

Using field codes, the SPSS program has been used to combine the field data with analytical results.

Suuralueellisessa purovesigeokemiallisessa kartoituksessa vesinäytteet kerättiin fysikaalis-kemiallisia määrityksiä ja anionianalyysejä varten 500 ml:n muovipulloon. Raskasmetallianalyysejä varten suodatettiin (0,45 µm) 100 ml vettä, joka kestävöitiin suprapur-typpihapolla (1 ml). Suodattaminen ja näytteiden hapotus tehtiin kentällä. Joka 20. näyte oli ns. blank-näyte (ionivaihdettua vettä), joka käsiteltiin kentällä samaan tapaan kuin varsinainen näyte. Yksityiskohtaiset näytteenottokuvaukset on esitetty julkaisussa Lahermo ym. (1996) ja vuoden 2000 osalta Gregorauskiene ym. (2000). Vesinäytteet kuljetettiin laboratorioon kylmäpulloilla jäähdytetyissä styrox-laatikoissa valolta suojattuina. Laboratoriossa näytelaatikot säilytettiin mittaukseen asti pimeässä kylmiössä noin 4 oC:n lämpötilassa. Näytteiden varastointiaika vaihteli eri vuosina.

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Kenttätiedot on yhdistetty analyysituloksiin SPSS-ohjelmalla kenttätunnuksen perusteella.

fin

Aineisto