Aineisto sisältää koskiensuojelulain (nro 35/87 (1987-01-23)) nojalla suojellut kosket ja joet sekä valuma-alueet, joiden sisällä sijaitsevat vesistöt ja vesistön osat on suojeltu. Suojelluille vesistöille tai vesistön osille ei voida antaa vesilaissa tarkoitettua lupaa voimalaitoksen rakentamiseen. Aineisto sisältää myös kohteet, jotka on suojeltu Ounasjoen ja Kyröjoen suojelemisesta voimalarakentamisella säädetyillä erillislaeilla. Koskiensuojelulailla on kielletty uuden vesivoimalaitoksen rakentaminen 53 vesistöön tai vesistön osaan. Lain mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa. Suojellut alueet on rajattu siten, että ne käsittävät yhtenäisiä luonnontaloudellisia kokonaisuuksia. Alueiden valintaperusteina käytettiin vesistöjen virtavesiluonnon luonnontilaisuutta, edustavuutta, uhanalaisuutta ja harvinaisuutta sekä tieteellistä, kalataloudellista, virkistyskäytöllistä ja maisemallista merkitystä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Suomen EU:n uimavesidirektiivin asettamat kävijämääräkriteerit ylittävät uimarannat vuodesta 2006 alkaen. Uimarannat on luokiteltu aineistossa entisiin, olemassa oleviin ja uusiin (ko. vuonna). Aineisto on saatu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL), mutta sitä on korjattu SYKEssä ja ELYissa. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 9 §:n mukaan vesienhoitoalueella pintavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva. Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila luokitellaan seurannasta kerääntyvän aineiston perusteella. Aineisto sisältää ne EUlle vuonna 2016 raportoidut jokien, järvien ja rannikkovesien (vesimuodostumien) seurantapaikat. Seurantapaikat kattavat koko Suomen. Seuranta-aineistoa on kertynyt pintavesistä jo 1960-luvulta alkaen ja olemassa olevat havaintopaikat linkitettiin seurantapaikkoihin. Vedenlaatu-, pohjaeläin-, vesikasvi- ja kalaston näytteet otetaan kussakin vesimuodostumassa havaintopaikoilta, jotka on linkitetty vesimuodostuman seurantapaikkaan. Seurantapaikan koordinaatit määrätään vesimuodostuman laskennallisen keskipisteen mukaan tai merkitään samoiksi kuin järvisyvänteen tai rannikkoalueen vedenlaadun pitkäaikainen havaintopaikka. Joessa alueen koordinaatiksi valitaan joen tarkasteluyksikön merkittävin vedenlaadun havaintopaikka. Aineisto sisältää seurantapaikan nimen lisäksi tiedot vesienhoitoalueesta ja vesimuodostumasta (nimi ja tunnus) sekä vesistöaluetunnuksen ja seurantapaikan ylläpitäjäorganisaation (ELY-keskus). Vesimuodostumat on rajattu ja tyypitelty (kts. ohjeet http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=22063&lan=fi). Seurantapaikalla on sama tyyppi kuin vesimuodostumalla. Seurantapaikat kuuluvat joko perusseurantaan tai toiminnalliseen seurantaan tai molempiin. Riittävän monessa pintavesimuodostumassa on tehtävä perusseurantaa, jotta voidaan arvioida vesienhoitoalueen kaikkien valuma-alueiden ja osavaluma-alueiden pintavesien tila kokonaisuudessaan. Toiminnallista seurantaa on tehtävä kaikissa niissä vesimuodostumissa, joiden osalta on joko vaikutusarvioinnin tai perusseurannan mukaan mahdollista, että ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta, tai joihin päästetään prioriteettilistan aineita (haitallisia aineita, jotka on direktiivissä määrätty). Tarkemmat tiedot seurantapaikkojen vedenlaadusta on löydettävissä ympäristöhallinnon Pintavesien tilan tietojärjestelmästä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on tehty INSPIRE-tietotuote.

Tämä aineisto sisältää Suomen päävesistöalueet, valuma-aluejaon sekä purkupisteet. Hierarkinen valuma-aluejako sisältää enimmillään 3 jakovaihetta. Valuma-aluejaon hierarkisuutta voidaan kuvata käyttämällä aineistoon liittyviä valuma-alueiden reunaviivoja sekä valuma-aluetunnusta. Päävesistöalueita on 74 kappaletta, niiden pinta-ala on yli 200 km2 ja numerointi alkaa Laatokkaan laskevista vesistöalueista ja kiertää rannikkoalueet myötäpäivään päättyen Vienan mereen laskeviin vesistöihin. Kussakin osajaossa aina kolmanteen jakovaiheeseen asti on käsiteltävä alue jaettu enintään 9 osa-alueeseen, jolloin yhdellä vesistöalueella on enintään 729 osa-aluetta. Näin on tehty päävesistöalueen koon ollessa yli 10 000 km2. Kooltaan 1 000-10 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu kahteen jakovaiheeseen, jolloin osa-alueita on vesistöalueella enintään 81 kappaletta. Alle 1 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu enimmillään yhdeksään osa-alueeseen. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Ranta10 on topologisesti eheä Suomen vesistöjä kuvaava paikkatietoaineisto. Aineisto pohjautuu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan vuosien 2000-2008 aineistoon (1:5 000-1:10 000). Maastotietokannan vesiin sisältyvistä kohteista mukaan on otettu järvet, lammet ja yli 2 m leveät joet (yli 5 m leveät joet tallennetaan alueina). Aineisto on uudelleen luokiteltu ja topologialtaan tarkistettu SYKEssä. Aineiston pohjalta on SYKEssä luotu uomia kuvaava verkosto, jonka verkostomainen rakenne on tuotettu lisäämällä viivamaisiin jokiin aluemaisten jokien keskilinjat sekä järvien ylitykset ns. pseudouomilla. Aineistoon on lisätty myös järvi- ja uomatunnukset. Uomaverkosto kattaa kaikki vähintään yli 10 km2 yläpuolisen valuma-alueen omaavat uomat. Lisäksi uomaverkosto sisältää myös vesienhoidollisesti merkittäviä alle 10km2 yläpuolisen valuma-alueen omaavia uomia. Uoma vaihtuu toiseksi uomaksi aina uomaverkostoon kuuluvien uomien yhtymäkohdassa sekä järven ja joen yhtymäkohdassa. Uomaverkosto on rakennettu siten, että kaikki siihen kuuluvat osat liittyvät topologiset yhteen ja omaavat oikean virtaussuunnan ja sitä voidaan käyttää erilaisiin verkosto-analyyseihin. Uomien välisiä topologia suhteita kuvaavat tiedot on tallennettu erillisiin tauluihin. Uomille on lisäksi laskettu muita paikantavia ja fysiograafisia tietoja. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).