Juna- ja metroasemille lasketut vaikutusalueet on määritelty kevyen liikenteen tieverkkoa pitkin. Kahden vaikutusalueen raja menee kohdassa, josta on yhtä pitkä etäisyys kahdelle eri asemalle. Lähtöaineistona on toiminut rakennusten osoitetiedot, joiden perusteella on laskettu etäisyydet lähimmille asemille. Vaikutusalue voidaan nähdä tarkoittavan keskuksen ympärillä sijaitsevaa aluetta, jossa tapahtuva toiminta, esimerkiksi palveluiden hakeminen tai joukkoliikenneverkkoon liittyminen, suuntautuu keskukseen. Mukana on kaikki Helsinginseudun ja Siuntion juna- sekä metroasemat, joita on yhteensä 79 kpl. Vaikutusalueet on muodostettu kevyen liikenteen reitistöä pitkin, huomioiden tieverkon ja ympäristön muodostamat esteet. Aineisto on Esrin shape muodossa, koordinaatisto on ETRS-GK25 (EPGS 3879) ja se ajoittuu vuodelle 2015. Asemanseudut-paikkatietoaineiston tuottaminen pohjautuu Elinvoimaiset Asemanseudut Helsingin seudulla ja Uudellamaalla – projektin (ELIAS) työpaketti 2:n lopputuotteeseen. ELIAS on HSY:n, Uudenmaan liiton sekä Ympäristöministeriön kanssa yhteistyössä toteutettava projekti, minkä tavoitteina on asemanseutuja koskevan tietopohjan parantaminen, asemanseutujen potentiaalin tehokkaampi hyödyntäminen sekä niiden toimivuuden ja houkuttelevuuden kehittäminen osana uudentyyppistä kaupunkikehitystä ja vähähiilistä yhteiskuntaa. ELIAS-projektin työpaketti 2 toteutettiin vuoden 2015 aikana. Aineisto löytyy osoitteesta: hsy.fi/avoindata sekä http://kartta.hsy.fi/ Lisätietoja antaa sepe@hsy.fi

Juna- ja metroasemien ajallinen saavutettavuus kävellen sekä pyöräillen kevyenliikenteen reittejä pitkin. Saavutettavuusvyöhykkeet on laskettu 5, 10 ja 15 min aikajänteelle. Laskenta on aloitettu asemien/laiturialueiden sisäänkäyntipisteistä. Kävelynopeudeksi on määritelty 5,2 km/h ja pyöräilynopeudeksi 14 km/h. Mukana on kaikki Helsinginseudun ja Siuntion juna- sekä metroasemat, joita on yhteensä 81 kpl. Aineisto on Esrin shape muodossa ja koordinaatisto on ETRS-GK25 (EPGS 3879). Tietoaineisto on vuodelta 2015. Asemanseudut-paikkatietoaineiston tuottaminen pohjautuu Elinvoimaiset Asemanseudut Helsingin seudulla ja Uudellamaalla – projektin (ELIAS) työpaketti 2:n lopputuotteeseen. ELIAS on HSY:n, Uudenmaan liiton sekä Ympäristöministeriön kanssa yhteistyössä toteutettava projekti, minkä tavoitteina on asemanseutuja koskevan tietopohjan parantaminen, asemanseutujen potentiaalin tehokkaampi hyödyntäminen sekä niiden toimivuuden ja houkuttelevuuden kehittäminen osana uudentyyppistä kaupunkikehitystä ja vähähiilistä yhteiskuntaa. ELIAS-projektin työpaketti 2 toteutettiin vuoden 2015 aikana. Aineisto löytyy osoitteesta: hsy.fi/avoindata sekä http://kartta.hsy.fi/ Lisätietoja antaa sepe@hsy.fi

Verkostobufferit kertovat juna- ja metroasemien saavutettavuudesta kevyenliikenteen verkostoa pitkin. Mukana on kaikki Helsinginseudun ja Siuntion juna- sekä metroasemat, joita on yhteensä 81 kpl. Vyöhykkeet on laskettu etäisykksille 200, 400, 600, 800, 1000, 1200, 1400, 1600, 1800 ja 2000m asemasta. Ne on muodostettu kevyen liikenteen reitistöä pitkin, huomioiden tieverkon ja ympäristön muodostamat esteet. Verkostobufferit mahdollistavat täten tarkemmat paikkatietoanalyysit sekä selkeän ja yhtenäisen tavan tarkastella asemanseutua. Aineisto on Esrin shape muodossa ja koordinaatisto on ETRS-GK25 (EPGS 3879). Asemanseudut-paikkatietoaineiston tuottaminen pohjautuu Elinvoimaiset Asemanseudut Helsingin seudulla ja Uudellamaalla – projektin (ELIAS) työpaketti 2:n lopputuotteeseen. ELIAS on HSY:n, Uudenmaan liiton sekä Ympäristöministeriön kanssa yhteistyössä toteutettava projekti, minkä tavoitteina on asemanseutuja koskevan tietopohjan parantaminen, asemanseutujen potentiaalin tehokkaampi hyödyntäminen sekä niiden toimivuuden ja houkuttelevuuden kehittäminen osana uudentyyppistä kaupunkikehitystä ja vähähiilistä yhteiskuntaa. ELIAS-projektin työpaketti 2 toteutettiin vuoden 2015 aikana. Aineisto löytyy osoitteesta: hsy.fi/avoindata sekä http://kartta.hsy.fi/ Lisätietoja antaa sepe@hsy.fi

A traffic separation scheme in which traffic moves in a counter-clockwise direction around a specified point or zone.

Vaarallisia aineita voi joutua maantiekuljetusten yhteydessä ympäristöön esimerkiksi säiliöauton ulosajossa. Myös rautateillä säiliövaunun suistuminen raiteelta on mahdollista. Tällöin aineiden kulkeutuminen onnettomuuspaikan läheisyydessä riippuu merkittävästi ympäristön ominaisuuksista, kuten maaperän läpäisykyvystä, pohjaveden syvyystasosta maanpintaan nähden, maanpinnan viettosuunnista ja jyrkkyydestä sekä pintavesiuomien ja vesistöjen läheisyydestä. Liikennealueiden riskiluokituksessa kartoitetaan näitä maaston ominaisuuksia liikenneväylien välittömässä läheisyydessä. Riskiluokitus koostuu neljästä pääluokasta, joilla kullakin on edelleen kolme alaluokkaa. Alla on lyhyt kuvaus kunkin luokan edustamista olosuhteista ja likaantumisriskien kohdistumisesta ympäristössä. Käytetyt maaperäluokat A, B ja C määräytyvät alueen maalajin ja topografian mukaan. Riskiluokkaan A kuuluvat sora- ja hiekka-alueet, joiden ominaisuuksia ovat hyvä läpäisevyys ja heikko nesteiden pidättyvyys. Harjujen ja reunamuodostumien karkeat osat kuuluvat tähän luokkaan. Pohjaveden likaantumisriski on erityisesti AI-luokassa suuri. AIII-luokka edustaa pohjavesimuodostumien yhteysalueita, joilta voi tapahtua joko pohja- tai pintaveden virtausta pohjavesimuodostumaan. Esimerkiksi pohjavesialueisiin rajoittuvat kalliomäet voidaan luokitella AIII-luokkaan kuuluviksi. Raekooltaan hienohiekkaiset maat kuuluvat B-luokkaan. Tässä luokassa läpäisevyys on kohtalainen, ja maalajit pystyvät jonkin verran pidättämään nesteitä. Esimerkkialueita ovat pohjavesialueiden reuna-alueet ja hiekkaiset moreenit. Likaantumisriski kohdistuu pohjaveteen kuten A-luokassakin. A- ja B-alueilla I- ja II-luokan erottaa toisistaan pohjaveden pinnankorkeus. Jos pohjavesi on alle kuuden metrin syvyydellä maanpinnasta, alue kuuluu AI-luokkaan. Alueet, joilla pohjavesi on syvemmällä kuin kuusi metriä, kuuluvat AII-luokkaan. Tämä kuuteen metriin perustuva jako johtuu pohjaveden likaantumisen rajoittamiseksi käytettävän torjuntakaluston laadusta (matala- tai syvätekniikka). BIII-alueet ovat viettomaita, joten niihin kuuluu moreenialueiden lisäksi kalliomaita. BIII-alueilla maahan valuva neste kulkeutuu todennäköisesti vieton suuntaan ja likaantumisriski voi tällöin kohdistua esimerkiksi viettosuunnassa virtaavaan avovesiuomaan, pintavesistöön tai vedenottamoon. C-luokka on heikosti läpäisevien ja tiiviiden maiden luokka. Tähän kuuluvat myös turvemaat sekä keinotekoiset pohjat. CI-luokkaan kuuluvat yleensä pohjavesialueiden läheiset savimaat, joiden alla voi olla vettä johtavia kerroksia. CII-luokka on yleinen erityisesti taajama- ja moottoritiealueilla, sillä se sisältää keinotekoiset pohjat (liittymät, autoliikennealueet) ja loivasti viettävät tai tasaiset savi-, siltti- ja hienorakeiset moreenimaat. C-luokka edustaa ympäristön likaantumisen kannalta verrattain vähäriskisiä alueita; suurin riskitekijä on pohjaveden mahdollinen likaantuminen CI-alueilla. W-luokka poikkeaa muista pääluokista. Siihen kuuluvilla alueilla likaantumisriski kohdistuu pääasiassa pintavesiin. W-luokassa ympäristölle haitallisten aineiden kulkeutuminen voi olla hyvinkin nopeaa; haitta-aineet voivat joutua joko suoraan vesistöön tai päätyä sinne avouomassa virtaavan veden mukana. WII-luokka edustaa ”paljastunutta” pohjavettä, sillä tähän luokkaan kuuluvat erityisesti harjujen laskuojattomat pohjavesilammet. Riskiluokituksessa pyritään antamaan kullekin tieosuudelle vain yksi riskiluokka. Joissain tapauksissa on kuitenkin perusteltua esittää samalla tieosuudella kaksi rinnakkaista luokkaa. Esimerkkitapauksia ovat mm. pohjavesialueet, joilla esiintyy avouomassa virtaavaa vettä. Olosuhteista riippuen likaantumisriski voi kohdistua joko pohjaveteen, pintaveteen tai molempiin. Jos maaperän läpäisykyky on esimerkiksi roudan tai hyvin suuren nestemäärän johdosta pienentynyt, pintaveden likaantuminen voi olla merkittävämpi riskitekijä kuin pohjaveden likaantuminen. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

A point spatial object which is used to represent the connectivity between two different waterway links, or between a waterway link and a watercourse link, in the water transport network.

A prominent specially constructed object forming a conspicuous mark as a fixed aid to navigation, or for use in hydrographic survey.

An area within defined limits in which one-way traffic flow is established.

FTIA INSPIRE View Service (WMS) for Water Transport Networks is an INSPIRE compliant . It contains the following INSPIRE feature type: Water transport network. The service is based on the FTIA INSPIRE Transport Networks Theme Dataset. The dataset is administrated by the Finnish Transport Infrastructure Agency.

A defined area where traffic lanes cross.